Volttivöiden tarina

Julkaistu 27.10.2016

Volttivöiden tarina

 

Tämä on kertomus siitä, miten seuraavalle tasolle pääsemiseksi ei riitä tinkimätön asenne. Voimistelussa olennainen edellytys ovat myös toimivat harjoituspaikat.

 

On maaliskuu ja akrobatiavoimistelun suomenmestaruuskilpailut. Heitto-ohjelman alkupuolella Silja Halme kiipeää ensin parinsa Aliina Luosan olkapäille seisomaan ja siirtyy siitä tämän käsien varaan. Halme keskittyy, koukistaa polviaan ja valmistautuu ponnistukseen. Pian voimistelija singahtaa korkealle ilmaan Luosan heittämänä. Ilmassa Halme ottaa tiukan keräasennon ja suorittaa onnistuneen voltin. Alastulossa Luosa ottaa vastaan hidastaen vauhtia, kun Halme laskeutuu kanveesiin.

Onnistunut suoritus palkitaan korkeilla pisteillä ja kaksikko voittaa parien suomenmestaruuden.

Muutaman viikon päästä kotisalilla Ikurin liikuntahallilla suunnataan katseet tulevaan vuoteen. SM-kilpailuissa ei ollut ikärajoja, koska Suomessa SM-tasoisia harrastajia on vasta vähän. Kansainvälisissä kilpailuissa Luosa ja Halme kilpailevat 11-16-vuotiaiden sarjassa, mutta ensi vuonna edessä on nousu seuraavaan ikäsarjaan. Silloin vaatimustaso nousee.

– Seuraavassa sarjassa pitää suorittaa käsinseisonta parin suorille käsille ja tuplavoltit, valmentaja Sanni Suominen avaa.

Voimistelijat ovat motivoituneita ja valmiita tekemään töitä tosissaan. Harjoituksia on kuudesti viikossa, aina kolme tuntia kerrallaan. Myös muu elämä pyörii voimistelun ehdoilla. Kaksikon valmentaja on yksi maan kokeneimmista ja osaavimmista akrobatiavoimistelun valmentajista, mutta ei ole vielä koskaan opettanut tuplavolttia heitosta.

– Kyllä voimistelijat sen trampalla tekevät. Se on tietysti perusedellytys jokaiselle liikkeille, että tekniikan osaa ensin yksilönä, Suominen kertoo.

Tuplavoltti trampalla on kuitenkin eri asia kuin parin heittämänä. Sitä ei lähdetä edes harjoittelemaan aivan tuosta vain.

Leireiltä oppia

Kesäkuussa voimistelijat osallistuivat Kurikassa pidettävälle leirille, jossa oli venäläinen huippukouluttaja Dmitrii Vinnikov opettamassa uusia tekniikoita. Halme ja Luosa eivät kuitenkaan leirin aikana onnistuneet tuplavolttia edeltävissä harjoitteissa riittävän hyvin, että olisivat päässeet etenemään varsinaiseen liikkeeseen. Pettymys oli suuri, sillä uutta tilaisuutta ei tulisi moneen kuukauteen.

Iloisia uutisia kuului, kun Vinnikov lupautui myös lokakuun leirille kouluttajaksi. Pulmana vain oli, että Tampereella Ikurin liikuntahallilla avustuksessa käytettävät volttivyöt oli kiinnitetty kattopalkkiin, joka on noin 3 metrin korkeudessa. Siis niukasti liian matalalla tuplavoltteja ajatellen. Uusista volttivöistä oli jo aiemmin keskusteltu kaupungin liikuntapalveluiden kanssa, mutta vastaus oli tyly, joskin hyvin perusteltu, ei. Korkeammalla katossa olevat rakenteet eivät olisi kestäneet vaan kiinnitys oli pakko tehdä puolisentoista metriä varsinaista kattoa alempana oleviin tukipalkkeihin. Ilman korkeammalle kiinnitettäviä volttivöitä voimistelijat eivät kuitenkaan pääsisi etenemään.

Leirin lähestyessä neuvottelut aloitettiin uudelleen. Tampereen liikuntapalveluissa ymmärrettiin asian tärkeys ja rakentamisesta vastaava Pekka Hakanen alkoi yhdessä tiiminsä kanssa selvittää, miten käytännön toteutus onnistuisi. Hakanen, Mika Tammi, Markku Antila ja Sami Nurmi kävivät ensin tutkimassa tilan ja katon rakenteet. Miehet totesivat tehtävän työlääksi, mutta eivät sentään mahdottomaksi. Seuraavaksi vuorossa oli suunnitelmien ja laskelmien vuoro.

– Volttivöihin, kuten muihinkaan voimistelusalilla tehtäviin rakennustöihin, ei ole olemassa valmiita ohjeita, Hakanen kertoo.

Miehet pähkäilivät optimaalisia astekulmia vetonaruja ajatellen ja katsoivat lujuustaulukosta, millaiset rakenteet kiinnitystä varten tarvitaan. Ohjeiden lisäksi myöskään tarvikkeita ei myydä missään valmiina.

– Tällä kertaa pultit on kaupasta ja kaikki muu on tehty itse, Tammi jatkaa.

Tammi kertoo esimerkkinä, miten volttivöiden rissat tehtiin pyörästä sorvaamalla. Jokainen palanen on käsityötä.

Yksi suunnittelun vaihe oli itse toteutuksen suunnittelu.

– Piti miettiä, miten painava metallilevy saadaan nostettua kattoon, Tammi sanoo.

Ikurin liikuntahalliin kun ei ole mahdollista ajaa nosturia sisään. Toisessa päässä ovi on liian pieni ja toisessa lattia ei kestäisi niin suurta painoa. Tätäkin miehet ovat pohtineet ja tulevaisuudessa tämäkin asia lienee ratkaistu.

Lopulta uudet volttivyöt oli kiinnitetty korkealle kattoon. Nyt ei voimistelija löisi päätään kattopalkkiin.

Mika Tammi (vas.), Pekka Hakanen, Markku Antila ja Sami Nurmi rakentavat Tampereen liikuntapalveluiden toimesta noin 200 tapahtumaa vuodessa. Ikurin liikuntahallilla miehet ovat viettäneet runsaasti aikaa, sillä voimistelun vaatimien tilojen ja telineiden rakentaminen on työlästä.

Ensimmäinen tuplavoltti

Lokakuun leiri koitti ja volttivyöt olivat katossa. Valmistavat harjoitteet oli treenattu hyvään kuntoon ja pian Luosa ja Halme pääsivät ensimmäistä kertaa yrittämään tuplavolttia. Eihän se tietenkään ensimmäisellä yrityksellä onnistunut. Toinen oli jo vähän lähempänä ja kolmatta voisi jo ehkä kutsua tuplavoltiksi.

– Neljäsataa toistoa näitä ja olette valmiit yrittämään ilman volttivöitä, leirin toinen kouluttaja Jorrit Veenstra ohjeisti.

Luosan ja Halmeen seuraava tärkeä etappi on EM-kilpailut vuoden 2017 lokakuussa. Sinne ei ole mitään asiaa, mikäli ei aiemmissa kilpailuissa ole näyttänyt puhtaita suorituksia tuplavoltteineen kaikkineen.

– Meillä on vielä valtavan pitkä matka kansainvälisen kärjen tasolle, Suominen tunnustaa.

Sitä kohti voimistelijat jatkavat, yksi liike kerrallaan. Se ei voimistelussa olisi mahdollista ilman, että myös taustalla tapahtuu. Yhdet volttivyöt kerrallaan.

 

Teksti ja kuvat: Lotta Nuppola

Aliina Luosa (alhaalla) ja Silja Halme (ylhäällä) pääsivät tekemään ensimmäiset tuplavolttinsa Dimitri Vinnikovin avustuksella lokakuussa.